SILMÄT TERVEET ja pientä treenailua!

Sunnuntai 29.8.2010 - EUK

Aarne oli viime perjantaina silmätarkastuksessa Hakametsän Eläinlääkäripalveuissa. Sanna Elvfing oli tutkiva lääkäri. Silmät olivat kaikin puolin terveet! Helpottunut olo! Sanna kertoi kuitenkin, että silmään tulee n 6v iässä solumuutoksia, jotka voivat aiheuttaa esim. valonarkuutta. EI ole sairaus! Treenikaverin , joka on ihmislääkäri, kanssa asiasta myös keskustelin ja sanoi, että ihmisellä n 40 iässä voi tulla samoja muutoksia. Eli silloin mm. monet ottavat ekaa kertaa vasta aurinkolasit käyttöön ja tulee myös hämäränäköön muutoksia.

Ensi torstaina Walteringin kopeloitavaksi ja sitten olen vasta viisaampi, siis siinä onko jätkä terve! Terveeltä se ainakin tuntuu!Joka tapauksessa jo eilen tein kunnon treenit kentällä, pallolla yli hyppyesteen: oli pitkät ja korkeat hypyt. Otin siis hieman etuajassa aikaisempiin ajatuksiini. Mutta poika näytti niin hyvältä ja vietti oli kohdallaan, että 'pakkohan' näin oli tehdä. Muutenkin treenit menivät ballan mallikkaasti. Esineruutua myöten! Nyt täytyy tuosta hyppyesteestä tehdä vapautunutta touhua ja se tehdään pallolla.

Tänään sitten metsäjäljellä. Olipas sekin mukavaa. Pientä tihkusadetta ja enkä viitsinyt vanhentaa kuin jäljen teon ajan. Pojalla vietit kaakossa, mutta sain kuitenkin rauhoitettua janalle. Ja otti jäljen. Vautsi! Toki ,olisko jälki lähtenyt n 6-7m päästä, joten ei siinä nyt niin kauheasti vaikeuttakaan ollut.

Kaikki kepit löytyivät jopa helposti, jäljen pituus oli alokaspituus.  kaksi metsätien ylitystä ja yksi soratien ylitys. Ei vaikeuksia!

Vauhtia täytyy saada vielä pois! Katsotaan nyt uskalletaanko me mennä tänä syksynä vielä kokeeseen. En tosin edes ole katsonut, missä niitä on....Voi olla , että siirtyy suosiolla ensi vuoteen. Meillä ei ole kiirettä mihinkään. Poika on nyt parhaassa iässä. ja jos torstai tuo hyviä uutisia, niin mikäs tässä on jatkaessa.

Peltojälkikurssillakin oltiin a' la Taisto Leppälä. Eka kerta meillä kahteen vuoteen ja se näkyi. Eka jälki oli kamala, itse olin ihan ulkona. Mutta toinen oli jo jäljestystä. Kohtuu hyvin oli nenä maassa ja sain vauhtia himmattua myös ihan hyvin. Jotenkin vaan ei kauheasti nyt ole sytyttänyt tämä pedantti laji. Mutta metsäjälkeä ajatellen, olisi hyvä tehdä välillä pellolla.

Siekkisen Riitta kirjoitti Taiston peltojälkiajatukset hyvin ylös, joten käykää lukemassa: http:/www.riliis.net/

Ai niin ollaan me hakuiltukin. Meillä oli viime ti teemana yliheitot. Ja ne menivät kyllä hienosti. Jätkä oli sellaisessa vietissä, että sain sen juuri ja juuri pidettyä kasassa. 'Vanha' hakukoira tietää itse paremmin, oli vähän sellainen tunne.

Mukavia lenkkejä ystävien Taimi, Esteri ja Tiuku kanssa!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

SM 2010 PAIMIO

Sunnuntai 8.8.2010 klo 11:46

Noh niin, ei paljon jäänyt muisteltavaa! Tai ehkä kuitenkin. Tottis oli aamuvarhaisella kuumuuden takia. Eli klo 5.00 alkoi show. Meillä taisi olla joskus klo 7.00.

Olin tosi väsynyt enkä mainannut saada  itseeni mitään fiilistä. Mutta pikkuhiljaa se sieltä löytyi, kiitos mukanaolleiden kannattajien!!

Tunsin heti alussa, että Aarne on mielettömän hyvässä vireessä. Ei haukkumista yhtään kertaa ,vaan napotti sivulla erinomaisesti.Vähän toivoin, että olisimme päässeet ekaksi paikallaoloon, kun tuo eteenmenon jälkeinen elämä ei vielä ihan hanskassa (6 v vasta mennyt). Mutta näin ei käynyt.

Seuraaminen: oli kyllä hienoa, tunsin sen koko matkan ajan, yhtään kertaa ei ilmekkään pojalla värähtänyt, ei painanut eikä tainnut myöskään 'etuilla'. Henkilöryhmä oli vallan hyvä, siinäkin kontakti pysyi täydellisesti. Arvostelu: erinomainen.

Liikkeestä istuminen, seuraaminen oli hyvää ja istuminen meni loistavasti. Arvostelu: erinomainen. Liikkeestä maahanmeno: ei syöksynyt, mutta seuraamiseen lähti vähän hypähtäen eteen (en tiedä mihin meinasi mennä), luoksetulo siitä tosi lähelle, mutta ei ihan kuitenkaan törmännyt. Arvostelu taisi olla: erittäin hyvä. Liikkeestä seisominen: lähti hyvin ja otti tyypillliset askeleet. Luoksetulo oli vielä parempi, jätti sopivan hajuraon. Arvostelu: nyt en varma olisiko ollut hyvä.

Tasamaanouto: ei haukkumista huh! Hyvässä vireessä, mutta tyypillinen Aarnen esineen kaluaminen, mutta ei paha ja pidin selkeän tauon jolloin rauhoittui (tuomari ei mainninut, että olisin liian pitkään...)Arvostelu: olisiko ollut hyvä. Hyppynouto. Apua, auroinko paistaa ihan suoraan kohti. Pelotti, mutta en usko, että koiraan sitä tartutin. Aarnella on ollut yksi paha kokemus Mutalassa, eli hyppäsi vasten aurinkoa suoraan esteen päälle, kaatui ja poika jäi alle. Siitä kyllä käsittääkseni selvittiin ja pari hyvää hyppynoutoa sen jälkeen. Mutta nyt kiersi hyvin vauhdikkaasti ja samoin takaisin ja silloin olikin jo hyvin epävarman oloinen. Arvostelu: puutteellinen. Siinä meni nyt niin arvokkaat pisteet, että hieman alkoi hirvittää. Estenoutoon Aarne lähti hieman huolimattomasti ja joutui pyristelemään harjalle, takasin tuli vauhdikkaasti. Arvostelu taisi olla: hyvä.

Sitten Aarnen yhteen parhaista eli eteenmenoon: yleensä poika lähtee nopeasti ja suoraan ja putoaa käskystä. En tiedä olinko itse sitten jännittyneessä mielentilassa, mutta koira lähti ei niin vauhdikkaasti kuin normaalisti ja meni lisäksi hieman vinoon, putosi maahan eka käskyllä. Arvostelu:kait hyvä.

Sain  vietyä koiran ihan ok paikalleoloon, mutta putosi maahan ennen omaa käskyäni ja ennen kaikkea ennen tuomarin lupaa. Paikallolo ok, sitten aarnen tyyppivirjhe. On niin saalistilassa, että ei taaskaan noussut istumaan eka käskyllä vaan tarvittiin toinen ja jää aina sellaiseen ihme kyyryasentoon. Olisiko ollut arvostelu hyvä. Nyt taisi käydä meille noutaja!

Tuomari arvostelussaan sanoi heti  alkuun, että on pahoillaan tuosta suuresta pistemenetyksestä eli 15 pistettä meni harakoille. Ja varsinkin kun meillä muuten oli kuulemma niin hyvää tekemistä ja että ohjasin koiraa erittäin hyvin. Ihan lopuksi tuomari sanoi, että teitä oli ilo katsella. Lämmitti tietysti vähän, mutta maastoon ei asiaa. Pisteitä 74.

Taas huomasin sen tosiasian, että koira vie mukanaan epäonnistuneen tunteen seuraaviin liikkeisiin. Kyllä estenouto ja eteenmeno olivat siitä hyvä esimerkki. Täytyy myös miettiä edesautoinko tätä asiaa....ehkä jotenkin tulin myös epävarmaksi.

Aarne yritti parhaansa ja nyt me mennään silmien tarkastukseen ja myös Olafin luo Hämeenkyröön ja tehdään Aarnelle kaikki mahdolliset kopeloinnit. Sitten mietitään jatkoa. Mutta toivon mukaan jo tulevalla viikolla hakutreeneihin. Mutta hyppyjä (myöskin agilityn) tehdään vasta kun tiedän, että koira on terve niitä tekemään.

Kiitos Katja kuvausksita molempina päivinä ja kiitos Tarja videoinnista. Kiitos kaikille jotka olitte tukemassa!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Airisleirillä

Perjantai 30.7.2010 klo 18:49

Lauantaista torstaihin koulutuksissa airisleirillä. Oli hyvä meno ylipäätäänkin.

Kaksi kertaa tottista Suskin kanssa. Hiljaisuutta ja palkaan viivettä. Ekaksi piiitkä suora, käännös ja takaisin ja palkka. Oli hyvässä mielentilassa hyvässä vietissä ja hiljaa. Taas otin täyskäännöksen hieman huolimattomasti. Srv treeni jatkui aina henkilöryhmään asti. Hyvä mielentila ja vietti. Tein taas kerran surkeasti kulmakäännökset. Henkilöryhmään tultaessa Aarne hieman katsoi, mutta korjasi ja palkka. Tätäkin toivon mukaan saan vielä tehtyä....

Sitten oltiin kaksi kertaa haussa. Ei ihmeempiä. Semmoiset motskaritreenit ja edessä olevia maalimiehiä. Myöskin yliheittoja. Sitten maalimiesilmaisuja  Juhan kanssa. Olipas hyvä homma. Juha kielsi kunnolla, kun eka kerran meniasi  rynnätä tyynylle. Ilamaisut olivat tosi hyvät. Hieno tehdä haussakin joskus jotain ihan muuta!!

Sitten kolme kertaa jäljellä. Olipas mukavaa. Tehtiin janatreenit, joista siis jätkällä ei ollut aikaisemmin mitään havaintoa ja sehän näkyi. Näitä nyt sitten syksyllä väännetään. Myöskin vauhtia alkujäljestyksestä on saatava pois, muuten koko homma menee syteen. Aarnella on iso halu kepeille ja ilmaisikin kaikissa treeneissä kaikki kuusi keppiä, mutta jäljetykseen tarvitaan paljon tarkkuutta ja nyt täytyisi siis tehdä muutama peltojälki....

Metsäjäljelle laitan sitten myöskin ruokaa ja pieni  ruoka mahdollisesti janalle. Tätä katsotaan.

Agissäkin oltiin!Tosin jalka oli niin kipeä, että treenit jäivät tosi vähiin. 

Sitten uimista, uimista ,mukavia lenkkejä ja illanistujaisia. On taas mitä muistella siellä v-kodissa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuumaa, uimista, tottista ja esineitä

Perjantai 23.7.2010 klo 18:17

Skotlanti on ihana maa, sielu ja sydän jäi sinne. Eli tarkoittaa joskus uutta reissua ja silloin nenä kohti Highlandiä.

Kotimaan helteet senkun jatkuvat, vaikka juuri nyt ei ihan siltä tunnu. Ja pakkaaminen airisleirille aloitettu.

Eilen yöllä Räikän valvonnassa bokseri Kölvi ja Aarne saivat myös tottistella ei ihan normi ympäristössä.

Tottiksessa on ollut päällä ihan hyvä vire ja suhteellisen hiljaistakin. Yhden kerran Mutalassa otin myös hyppynoudon ja se olikin oikein hieno. Eli sitäkään näillä näkymin en enää tee. Airisleirillä tottishommaa täytyy vielä katsoa  ja sitten tietenkin pyrin saamaan siellä yhdet oikein hyvät ja vaativat hakutreenit ennen SM:iä. Jälki olisi Pomarkussa tarkoitus olla etusijalla, mutta ei koskaan voi tietää. Jos siellä voisi treenata jonkun johdollola myös pudotettua esinettä ja sitä minimaalista niin olisipa kiva. Ohjelmassa sitä ei ole....

Esineet Aarnella ovat olleet oikein hyvät. Tokihan sitä pientä pureskelua on, mutta siihen en enää puutuu millään lailla. Siis koskaan. Tärkeintä on löytää ja tuoda nopeasti.

Airisleirin jälkeen pitääkin sitten katsoa treenisysteemejä tarkkaan. Mutta ajatuksena on, että korkeintaan yksi ytimekäs haku, esineitä sekä tottistelua eri kentillä.

Mutta kaiken kaikkiaan kyllä mulle nämä kuumuudet on olleet hieman liikaa ja esimerkiksi jäljet ovat jääneet tekemättä. Toivon mukaan tuohon omaan pikkusairasteluunkin nyt sitten on löytymässä apu, niin elämä näyttäisi ihan toiselta.

Agilityssä maanantaina Aarne teki vallan hienon radan pätkän. Hyvä poika! Ja hyvä minä, seniori kansalainen.Ei vaan tunnu olevan energiaa keppien opetteluun, meinaan jos olisi ollut tarkoitus mennä partasuiden kisoihin, niin kepit olisi pitänyt osata jo. Mutta  sellaista aikomustahan meillä ei ollut edes suunnitelmissa. Hienoa se kyllä olisi ollut.

Mutta huomenna nokka kohti Pomarkkua!

Eilen Tiukulla aarnella oli vallan upea metsä- ja uintiretki. Bongasin sitten maailman suurimman kyyn myös. Onneksi kenellekkään ei sattunut mitään. Tiukun mamma astui yli (eikä edes huomannut) ja koirat olivat jo edessä....

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pitkästä aikaa

Lauantai 10.7.2010 klo 18:32

Miksi sitä ei nyt oikein ehdi muka päivittää blogia?

Ei tietenkään enää voi muistaa kuin parin päivän taakse....Yksi lomamatka on jo takana ja loistavaa seuraa, hyvää ruokaa jne.

 No juhannuksena Aarne sai haukkua äijiä katoilta ja ulkohuusseista. Pojan ego nousi taivaisiin. Kyllä kannattaa tehdä joskus jotain ihan hassua!

Yksi esineruutu ollaan tehty hieman erilaiseen ympäristöön eli hiekkamontun pohjalle, missä pientä kasvallisuutta ja pikku mäntyjä. Oli hyvä! Äijiä ollaan haettu kohtuudella. Eli eilen ja tänään ja sitä ennenkin kait kerran. Kuumuus ei koiraa ole haitannut millään lailla. Ollaan nyt kaksi kertaa treenattu yli heittoja ja tänään menikin sitten vallan hyvin ilman mitään apuja. Eilen vieraita maalimiehiä myös.

Tottiksesta nyt ei kauheasti havaintoja, Kyröskoskella kaksi kertaa ja Ylötien päässä pari kertaa. Hiljaisuutta edelleen ja siitä palkka.

Aarne on uinut joka päivä ja parhaassa useamman kerran. Ensi maanantaina pääsen mukaan 'ässämmäisiin' tottistreeneihin.

Vanhenemaan lähdetään Skotlantiin ja poika saa taas kotihoitajan. Sen jälkeen onkin suunniteltu tiukkaa tottista eri kentillä. Ja airisleirillä sitten vihon viimeiset hakutreenit ennen SM-kisaa, varmaan siellä myös tottistellaan ja otan myös jälkeä.

Agirodussa Aarne oli alokas (ei siis mölli) joukkueessa. Ylläri oli suuri kun siinäkin radalla törrötti kepit. On tää tainnut mennä aika vakavaksi tämä agility. Jotenkin vaan minusta oli erilaista kun muistelen yli 10v takaisia agirotuja. Urheilustatus on tainnut saada aikaiseksi sen, että tunnelma ei ehkä ihan nouse menneisiin vuosiin. No kuumuus oli sitä luokkaa, että kentällä olisi voinut paistaa jättiläismunakkaan. Mutta hyvin meidän joukkue jaksoi ja skarppasi. Sijoitus ei kohoa korkeuksiin, mutta parhaamme teimme. Ja airisporukkaa on aina mukava tavata.

Huomenna kaveriuinnille, sukuloimaan ja taas uinnille....

Joskus vähän fiinimpikin foto:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

  

Aarne putkelta:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hakua,tottista, esineitä ja jälkeä

Sunnuntai 20.6.2010 klo 14:09

Nyt ei voi pieni pää muistaa mitä kaikkea haussa tapahtui. Mutta kyllä ainakin tyhjiä otettiin ja ihan kohtuulliset 1-2 pistoa lukuunottamatta. Muutama tyhjä jopa erinomainen. Teki etenevät laatikot, hyvä. Ilmaisuissa ei ongelmaa. Niin ja eka kulmalla taas jätkä oli sitä mieltä, että siellä ei ole ketään (ei ollutkaan). Mutta sinne on silti mentävä. Toki toisella meni, mutta mutta....Tätä täytyy miettiä!!

Esineet ovat olleet oikein hyvät. Tein yhden ruudun jopa ihan puhtaalle soralle (kasvoi vähän kasveja ja oli kiviä johon sai esineet piiloon), oli hetken  ihmeissään eli ylitti rajat. Mutta jotenkin senkin pieni pää alkoi toimimaan. Yes!

Tottista Vaivialla jo kahteen kertaan. Ekalla oli TAAS äänessä. No toki sain hiljaiset treenit alikaiseksi, mutta alussa oli vaikeata. Nyt sitten myös seuraa  hieman edessä ja painaa. On tämä vaikeata! Eteenmeno oli suorastaan loistava.

Mutta toinen kerta 'vieraalla' kentällä oli oikein hyvä. Oli hiljaa, ei painanut eikä edistänyt....Otin muutaman viennin paikallaoloon ja sielläkin oli poika ihan asiallisesti. Istumaan nousu paikallaolosta on kyllä kaamea, jää ihme kyttäysasentoon (edelleen).

Tänään sitten jälki. Mehän ei olla harjoiteltu janoja. Se vain tuli tänään automaattisesti ja eteenpäin se jätkä lähti kuin tietäen mistä on kysymys. Kerran pysähtyi ja katsoi taakseen, mutta käskyllä lähti etenemään ja otti oikean suunnan jäljellä.

Kaaduin sitten kaksi kertaa, eli vähän vauhtia on liikaa. Liina irtosi kädestä, onneksi koira ei lähtenyt kiitämään. Mutta hienosti nosti viisi keppiä, viimeinen jäi. Se li tosi lähellä tietä ja oli vähän kuin menossa jo pallolle (vaikka saakin sen mun taskusta). Tätä täytyy kanssa miettiä. No otin Aarnen uudestaan jäljelle ja kyllä se viimeinenkin sieltä nousi. Aika hieno jälki tänään.

Sitten uimaan:

.

Mitäs me oikein ollaan tehty?

Maanantai 14.6.2010 klo 18:06

Ainakin ollaan oltu lähes viikko tekemättä yhtään mitään. On tehnyt ainakin minulle oikein hyvää. Oltiin toki agilityssä...kyllä se touhu on Aarnesta mukavaa. Kepitkin se taitaisi oppia pikavauhtia, siis jos olisi kepit kotona jne.

Uudella hakuradalla (meillä on niitä nyt neljä) tehtiin vähän palauttavia. No voiko niitä sellaisiksi sanoa, kun useita päivä välissä.En edes muista mitä tehtiin, mutta kait hyvin palkitsevia.

Sitten myös kentällä hiljaisuuden treenejä, jotka ovat olleet kyllä nyt ihan pro. Hyppyesteelläkin on nyt niin keskittynyt ja hypyt hyviä korkeita ja pitkiä. Eikä äänen ääntä. Oikein pelottaa jatkuuko tämä näin. Kyllä Aarnelle on tehnyt hyvää tuon tottiksen 'rikkominen' . Se ei koskaan tiedä milloin  tulee palkka, lentääkö kapula jne... Nyt vain täytyisi ottaa itseä niskasta kiinni ja suunnata nokka kohti vieraita kenttiä. Ja eteenmenosta  pitäisi treenata paikalle siirtymisiä...ja sitten....

Hopian kurssilla olinkin sitten vaan katsomassa muutaman koirakon suorittamista. On se vaan niin jänskää ohjaajalle, kun vieras mies on paikalla....Muistan tuon tunteen oikein hyvin itsekin. Mutta aina sitä vaan tulee jotain uutta ja oppii paljon katsomalla.

La tein myös esineruudun, turhan kapean, mutta kolme esinettä. Ja niinhän siinä kävi, että tuli suoraan esine suussa toisen 'päälle' ja vaihto. Pääsin ihan rysälle, kyllä kolahti. Hermot piti onneksi ja saatiin aikaiseksi oikein hyvä ruutu. Ei tuo jätkä kyllä pienistä pölläyksistä meinaa ...ei siis vaikuta työintoon millään lailla.

Su tein vuoden ekan jäljen. Ajatuksena on nyt tehdä jälkiä tasaseen tahtiin ja voi olla, että hakutreenejä on jonkun aikaa vähemmän.  No jäljen tein, eksyin, sotkin jäljen päältä ainakin kaksi kertaa, muuten en olisi päässyt mihinkään (hel....n isot ojat). Eihän se siis nyt mennyt oikein kuinkaan. Ei ollut Aarnen vika ,ei.

Vähän harjoiteltiin janaakin, ja meni vallan hyvin. Eka keppi löytyi hyvin ja sitten jäljen päältä kulkikin hullun jäljentekijän toinen jälki, jonne poika suunnisti. Onneksi TIESIN sen ja palautin  oikealle jäljelle. Nosti taas kepin. Oltiin jäljellä!! (en ollut merkinnyt sitä). Kolmas keppi , yes. Ja sitten taas  se toinen hullun jäljen tekijän toinen jälki.... Päätin lopettaa siihen...heitin kepin jäljelle ja jätkä nosti sen. Anteeksi Aarne. Sainkin sitten nopeasti hakuporukasta Kaisalta  muistutuksen: jälki merkitään !!! Niin, se tapahtuu kyllä tästä lähin aina. Mutta on kiva touhuta tuon jätkän kanssa: kaikki hommat maistuu.

Huomenna kuitenkin hakutreeneihin, taidan tehdä oikein vaativan.

Aarne KVA

Sunnuntai 30.5.2010 klo 19:14

Ihana airispoika Aarne teki sen, tänään KVA.

Noin 4vk ollaan treenattu HILJAISUUTTA ja rikottu Aarnen normaaleja tottiskuvioita. Tänään varsinkin tuli vahvasti selville se, että Aarne on sellainen koira, joka alkaa vähitellen ja huomaamatta tekemään omia juttujaan. Mm eteenmenon todella vahva palkan odotus, siirtymiset noutoihin aloittaa kauhean pomppimisen jne. Nyt kun olen näitä kuvioita kunnolla rikkonut niin tänään ainakin tuli hyvä tulos. Verrattuna siis siihen, mitä ollut on.

Kokeen kulkuun: Äijien haku tuntui ekalla 100 metrillä kauhealta väännöltä siis minä väänsin.... Aarne teki laajat laatikot. Oli siis ottanut selvästi hajua jo kauempaa ja se sekoitti jotenkin mun pasmoja. Normaalisti se tekee 30-40 metrin laatikon. Eli näin pienestä meikäläinenkin sekoaa. Sitten alan vaatimaan sitä jo tarkistetulle alueelle. No kun vihdoin päästiin sitten 150 metriin homma alkoi kulkea ihan erilailla. Eli kun eka äijä löytyi aloin itsekin uskoa taas hommaan. On tää vaan ihme juttu, miten omakaan pää ei aina kestä. Ei tästä lopusta kauheasti ole kerottavaa. Aarnella oli tänään kyllä todella hyvät ilmaisut, se tuli hyvin hallintaan äijältä jne.Se tiesi tänään paljon paremmin miten homma hoidetaan, kuin meikäläinen.

Mitenkähän sitä taas löytää sen koiraan luottamisen? Onneksi en pilannut mitään. Sillä tuomari oli armollinen ja antoi meidän parhaat pisteemme eli 168.

Seuraavaksi esineet. Mulla oli niiden suhteen aika rauhallinen olo. Vaikka keväällä olikin ruudussa aikamoista painia. Kaksi ekaa esinettä nousi  alta aikayksikön, olisikohan mennyt 30s. Ja sitten kolmannen etsimiseen menikin loppuaika. Etsii etsii eikä löydä. Huudan pois ja juuri sieltä missä esine on. Kyllä näin, että se siinä pyörii ja palaa aina taksiin. Mutta kun ei vaan mitään tullut niin menin sitten tekemään sen typerän poiskutsun. Uudella lähetyksellä koira meni sinne samaan paikkaan, mutta aika ei riittänyt. Esineistä 23.

Nyt tietysti alkoi sitten pisteiden lasku. Tiesin, että jos Aarne toteuttaa sellaisen tottiksen kuin nyt viimeaikoina treeneissä, niin ei pitäisi olla vaikeuksia. Mutta mutta pelkäsin eniten hyppynoutoa.

Meillä oli parina Mecberger malikkapoika. Hyvät ilmot, eikä minkäänlaista pälyilyä. Me oltiin ekana tottiksessa. Tunsin jotenkin jo ilmoittautumisessa, että jätkä on hyvässä fiiliksessä. Sitten seuraamiskaavioon. Ei ole koskaan ollut niin hyvä. Pysyin itse myös sopivan rentona. Aivan huippu seuraaminen. Siitä erinomainen. Istumisesta erinomainen, maahanmenosta erittäin hyvä, molemmat luoksetulot olivat tosi hyvät, nopeat eikä törmäystä. Seisominen on ollut meidän yksi murheenkryyni ja niin nytkin. Otti pari askelta perään siitä hyvä. Tähän asti jätkä ollut aivan hiljaa.

Sitten noutoihin: yhden kerran haukahdus, mutta jätti siihen. Nyt en muista oliko tasamaanouto erittäin hyvä. Sitten hyppynoutoon. Heitän kapulan huonosti ja vinoon. Olen nostamassa kättä (miksi ihmeessä) ja pyytämässä lupaa uuteen heittoon, silloin jätkä karkaa hypylle ja tulee sivusta ja pudottaa hämmentyneenä kapulan. Puutteellinen. Pidin itseni kasassa ja estenouto olikin sitten vallan hyvä, erinomainen.

Eteenmenossa Aarne hieman edistää, mutta lähtee lujaa ja putoaa ekalla käskyllä maahan: olikohan sekin erinomainen. Sitten sieltä paikallaoloon. Ja tässä meinasi lähteä lapanen tassusta. Katsoi taakse, että missä eteenmenon palkka. Seurasi kuitenkin ja putosi hyvin maahan (tässäkin ollut sellaista sukellusta aik). Itse paikallolo oli hyvä, mutta jouduin antamaan toisen käskyn istumiseen (erittäin tyypillistä myös), siitä erittäin hyvä. Tottispisteet 85. Se oli siinä.

Nyt tiedän mitä treenata seuraavaksi. Nyt on myös tehtävä Aarnelle todella yllätyksiä matkan varrelle. Tästä on hyvä jatkaa.

KIITOS kaikille mukanakulkeineille! Ilman hyvää (huippua) hakuryhmää ei tule mitään. Olen saanut myös tietoa, oppia jne erinomaisilta koutseilta niin tottiksesa kuin haussakin.

Ilman hyvää, motivoitunutta ja vietikästä koiraa tämä ei kuitenkaan olisi ollut mahdollista.

Työn jälkeen:

Hakua ja tottista

Torstai 27.5.2010 klo 19:42

Eilen oli sitten viimeiset hakutreenit ennen koetta. Huh! Ja Apuva! Aarne teki semmoisen palkkaavan treenin. Joka lähetyksellä löytö ja palkkaa eri vaiheessa eli pitkiä ilmaisuja ja lyhyitä. Hieman ääniapuja 'heillä' tai 'oksan ääniä' joillakin äijillä, viimeiseksi ihan peräänlähtö ja nopea palkka tyynylle. Kaikki maalimiehet pitivät ratkihauskaa. Mielestäni oikein hyvät 'ennen koetta' treenit. Sittenpähän sen näkee, mitä on tullut treeneissä tehtyä.

Sitten joka päivä hiljaisuuden treenejä. On ollut HILJAA! Nyt kaikki on Aarnelle täysin yllätyksellistä: palkka voi tulla siitä, kun lähdetään kapula kädessä kohti heittoviivaa...siis hiljaisuudesta. Tai palkka tulee siitä, kun lähestytään kapulatelinettä tai siitä, kun melkein kapula lentää, mutta ei kuitenkaan. Eli HILJAISUUDESTA pelkästään tulee palkka. Sitten palkalla rauhoittumiset pitkään. On tuntunut hyvältä. Katsotaan sitten mihin kaikki vie. Mutta joka tapauksessa poika on ollut sellaisessa fiiliksessä, kun sen haluankin olevan. Kantaako se sitten kisajännityksessä, on toinen juttu. La sitten viimeiset hiljaisuustreenit, kun vielä on väkeä kentällä ja hieman kisatunnelmaa.Ja numerolappu rintaan.

Treeniä, treeniä, treeniä ja möllikisa agissä

Sunnuntai 23.5.2010 klo 15:05

Kyllä me ollaan treenattu, tosin blogi on jäänyt vähemmälle. Hakua viikottain, esineruutua paljon, tottista melkein päivittäin.

Tottiksessa  nyt sitä hiljaisuutta väännetty. Ja ainakin eilisen treenin jälkeen tuntui oikein hyvältä. Oli vähän kisameiningiä ilmassa. Ilmot, ampumiset ja kaikki. Taas sai muistutella oikein kunnolla poikaa tuosta käyttäytymisessä. Oltiin rotikkauroksen kanssa ilm. Mutta hyvin se sittenkin meni.

Pitkään suoran päätteeksi nyt palkka, kun kontakti ei katoa. Näitä on tehty paljon ja ihan ok. En ole joutunut edes muistuttamaan asiasta. Mutta kuka tietää, miten kokeessa käy. Niin ja HILJAA jätkä on ollut.

Ongelmaksi on nyt muodostunut hyppyeste. Aarne hyppäsi hirmu huolimattomasti yksissä treeneissä, jäi roikkumaan esteelle, joka sitten kaatui ja jätkä kumolleen esteen alle. Huhhuh! Nyt tehdään vain pallolla hyppyjä kokeeseen asti. Kyllä se poika aika pehmeä on.

Haku on ollut hyvää menoa. Jätkä on päässyt oikein vauhtiin ja edelliset treenit olivat ihan parasta Aarnea. Tuntui, että lähes kaikki oli kohdallaan. Viikon päästä sitten nähdään, missä oikeasti mennään.

Esineongelma näyttää parantuneen. Viime perjantaina teki vallan mainion esineruudun täysradalla. Mitähän sen päässä alkukeväästä liikkui? Edelleen: viikon päästä nähdään missä mennään.

Kaikki on kuitenkin meillä veitsenterällä. Tottis on hyvää, kun se on hiljaa ja keskittynyt, haku on ollut vahvaa, samoin esineruutu....Mutta kun sitten tulee näitä ongelmia, niin alkaa itsekin olemaan epävarmuuden tilassa.

Tänään jätkä oli agin möllikisassa. Radan sai tehdä kahteen kertaan. Ekalla oli ongelmia, vauhti oli aikas kaamea ja minä jäljessä koko ajan. Mutta toisella me tehtiin yhdessä hommia. Aarne on nopea, hyvin kuulolla, pitkähyppynen ja notkea. Rata oli meille mitä sopivin, ei pitkiä suoria. Tultiin kahdella kiellolla (samasta paikkaa, kun oma liike tyystin loppui) kolmanneksi. Agiä vaan ei olla otettu kevään aikana kun yhden kerran. Srv treenitkin taas peruttu. Eli me vanhetaan liikaa molemmat: keppejä, keinua ja rengasta EI OSATA! Kyllä noita pitäisi treenata useamman kerran viikossa, muuten ei tule mitään. Siis jos aikoisin oikeisiin kisoihin joskus. Mutta me ei aiota. Agirotu kiitää silmissä ja siellä siis mukana möllijoukkueessa. Koskaan Aarne ei ole tehnyt noin pitkää rataa. Näillä treenimäärillä ei voi olla kuin tyytyväinen.

Hakua vaihteeksi

Sunnuntai 9.5.2010 klo 19:17

Lauantaina hakuiltiin meille ihan vieraassa maastossa ja maalimiehetkin lähes kaikki vieraita. Ajatuksena oli ajaa 300 metriä, mutta jäi 250. Ei siihen mitään kummempaa syytä ollut...no ehkä se, että sää oli KAMALA, kylmä ja satoi....Kauheasti treeniä en suunnitellut etukäteen, kun en poikein tiennyt mitä edessä on. Niinpä päätin ottaa ainakin kolme mahdollisimman 'hankalaa' umpparia. Taisin ottaa lisäksi kaksi tyhjää....Miksi ei muista?

Alue on vallan mainio. Vasen puoli hieman nousee ja oikea puoli laskee. Puita harvassa ja oikealla puolella alueeseen kuuluu vielä 'peltoa', missä piilo. Aarne oli piiloilla oikein hyvä ja työskenteli osittain mallikkaasti, kerran jouduin muistuttamaan taas jätkäominaisuudesta aika tiukalla meiningillä. Ei nuo piilot näytä Aarnelle olevan mikään ongelma eikä myöskään vieraat maalimiehet. Olin tyytyväinen, kun löysi ekan äijän sellaisesta maapiilosta , missä tynnyri oli peitetty maamassalla. Voisi kuvitella, että ei ole ihan helppo. Myöskään tuo peltoalue ei haitannut. Kiitos kaikille mukana olleille. Hieno reissu vaikkakin aikas märkänä oltiin. Oli myös hienoa nähdä uusia koiria ja uusia ohjaajia.

Lopuksi sitten malikka Bertta ja Aarne tulivat hulluiksi. Harvoin  nähnyt tuollaista menoa...ainakaan noiden kahden välillä.

Tänään tehtiinkin sitten vaan kunnon metsälenkki ja ihmeteltiin teerien jätöksiä, niitä oli paljon sekä teeriä että jätöksiä.

Huomenna sitten agiin ja sitä ennen varmaan hieman tottistellaan.

 

Hakua, esineitä ja tottista

Torstai 6.5.2010 klo 20:00

Eli paljon on taas tehty. Esineruudut ovat menneet HYVIN: Mikä ihme sillä sällillä oli?Toivon mukaan ei vaan enää palaa alkukevään huuhailuihin. Ehkä sitä täytyy keväisin muistuttaa oikein kunnolla.

Hakua tehtiin vaihteeksi Pikku-Ahvenistolla ja n 300 metrin rataa ajettiin. Siinäkin jätkä oli elementissään. Oikeastaan vain yksi moka. Maalimies oli jonkun verran aluuen ulkopuolella ehkä  65-70m. Poika teki syvän piston, mutta ei tarpeeksi. Mikä hienointa lähti uudelleen vauhdilla ja nyt syvälle ja sieltä se äijä löytyi. Täytyy siis taas  talloa hieman syvempiä alueita, että ei vaan rupea laistamaan. Mutta olin kyllä äärettömän tyytyväinen ilmaisuihin, laatikoihin, motivaatioon ja ties mihinkä.Me muuten aloitettiin eka ja toka äijällä makkarapalkalla. Oliskos hieman tuota taspainoa viettiin tullut sieltä? Ei ollut liian kuumana, mutta sopivassa määrin hurjana!

Tottista ollaan väännetty ja hilajisuutta haettu ja jopa löydetty. Mutta helppoa meillä ei ole. Taas tarvitaan koemaista treeniä. Mulla jopa hankittuna numerolappu, heh! Tein pitkää liikettä kunnes jätkällä kontakti putosi ja taas aloitti eteen tuijottamisen (siis eteenmenopalkalle), muistutus aika tiukasta , täyskäännös ja suora takaisin ja taas uudelleen. Kontakti pysyi nyt ihan sinne eteenmenon oletetulle palkalle ja siitä pallo. Noudotkin oli taas hiljaiset.Saa katsoa mitä koe tuo esiin. Onneksi se ei ole ihan vielä. Mutta kyllä se tykkää touhuta! Ei lopu vietti ei! Viettitasapaino ajoittain kyllä! Srv kerran sitten treenataan paikallemenoa....

Treeniä,treeniä, treeniä

Sunnuntai 2.5.2010 klo 15:51

Nyt on sitten poika kuurilla! Ei ihan helppoa kummallakaan.Mutta saatu aikaiseksi jo ihan hyvääkin. On tehty koemaisen tuntuisia treenejä ,kiitos kaverit! Tosin tänään Tavesin majalla yritti taas samaa kuin kokeessa. Mutta olin TIUKKA! Katsotaan mihin se vie. Mutta mun täytyy todella vaatia siltä paljon. Tehdään siis remmitöntä seuraamista ja kerron sille aika voimallisesti mikä käy ja mikä ei. Kyllä tänäänkin sitten teki pitkät seuraamiset tosi intensiivisesti ja hiljaisesti. Mutta se ALKU on meillä vaikeata! Mutta uskossa on hyvä elää. Eli tämmöistä mekkalaa on siis päässyt talven aikana tapahtumaan, enkä edes käsitä miksi.

Esineitä ollaan myös väännetty melkein joka päivä. Tänään olikin vuorossa täyspitkä ruutu ja kolme esinettä.(Ykän viestikokeen yhtyedessä) Taitaa sopia Aarnelle parhaiten, vai oliko joku asia loksahtanut kohdalleen. Ekan esineen kanssa käytti nenää kyllä ihan kamalasti eikä meinannut löytyä, mutta ei myöskään antanut piiruakaan periksi. Hyvä jätkä!

Tässä välissä pitää myös muistaa leikkiä ja ottaa hieman kevyemmin ja pitää kummatkin päät kasassa. Huomenna alkaa agility. Saas katsoa miten meidän käy? Toivon mukaan siellä on aikaa siihen, että jätkä on hiljaa, eikä haukkumalla pääse esteille.

Eilen oltiin 4h hakumetsässä ja vähän 'vieraimpien kanssa. Oli hyvää ja hieman huonoakin. Ilmaisut on kyllä ok! Mutta kummallista taakse päin työskentelyä radan oikealla puolella, siihen sortuivat muutkin. Ei selvinnyt miksi. Ja ihan kuin olisi vähän tapahtunut radan loppupäässä hyytymistä. Mutta nämä olivatkin ekat täypitkän radan hakutreenit. Pitäisi varmaan ryhdistäytyä, mutta tiistaina jatketaan...

Hakukoe 25.4....tavoitteet odottavat

Sunnuntai 25.4.2010 klo 13:40

...ei paljon kertomista. Ilmoittautumisessa Aarne käyttäytyi asiallisesti. Ja oltiin molemmat ihan hyvässä fiiliksessä. Heti kun lähdettiin seuraamiseen alkoi HAUKKUMINEN! Ja jatkui koko kaavion ajan paitsi ei henkilöryhmässä. Saatiin puutteellinen ja ihan aiheesta. Mitään en pystynyt tekemään. Jäävien seuraamisissa ei haukkunut, istumisesta ja maahanmenosta taisi tulla kummastakin eronomainen, tai sitten maahanmenosta erittäin hyvä (ei muista), siinä luoksetulossa tuli pieni törmäys. Seisominen meni puutteelliseksi, oli ottanut askeleita ihan reippaasti, tästä luoksetulo oli oikein hyvä.

Noudot! Haukkuminen alkoi, ei tosin niin pahana kuin seuraamisessa. Kauheata , kun en edes muista mitä tuli tasamaanoudosta. Mutta hyppynoudosta hyvä, pieni kosketus (epätyypillistä Aarnelle) ja kapula kävi heti vahvemmin, kun kosketti esteeseen. A-este oli paras ja siitä taisi tulla erittäin hyvä.

Eteenmenon seuraaminen oli parasta ikinä (ei haukkunut) lähti lujaa ja luotisuoraan meni eka käskystä maahan. Lähdin koiraa kohden ja n 10 askelta katsoo taakseen ja lähtee etsimään palkkaa...Voi pa---ka! Puutteellinen. Paikallaoloon vietäessä Aarne oli myös äänessä ja jotenkin taas levoton, mutta jäi hyvin ja olisi siellä rauhallisesti koko ajan. Taisi olla eirttäin hyvä. Tuloksena puutteellinen 67 p. Ei lohduttanut tuomarin sanat, että koirasta löytyy ja loppupisteet voisivat olla erinomaiset jos...

Koepaikka on kesäkuulle. Nyt jää väliin Satyn maastoleiri. On tehtävä jotakin MUUTA! Ja koepaikkakin on samana viikonloppuna.

Ehdittiin jo sopia koemaisista treeneistä ensi ke. Katsotaan sitten, miltä homma näyttää.

Tarjalle ja Pertsalle onnea hienosta ykköstuloksesta. Kolmosiin vauhdikkaasti!

Pitkää hakuviikonvaihdetta viettämässä

Sunnuntai 18.4.2010 klo 11:17

Onhan tässä viikon aikana tapahtunut monenlaisia kujeita. Tottista otettu Aarnelle epäsäännöllisen säännöllisesti melkein joka päivä siellä sun täällä. Kenttäoloissa ei sitten pitkään aikaan, eli tiistaina on sen vuoro.

Mutta hakua on pukannut nyt päälle, päällimmäisenä tietysti Orvana Hannan kurssi. Me tosin aloitettiin jo radan merkkaamisella  perjantaina ja tehtiin myös treenit. Niistä en edes muista paljon mitään, muuta kuin sen , että pojalla oli hyvä meininki. Dementia vaivaa, en edes muista kuinka montaa ukkoa etsittiin...kurssit saa tämmöistä aikaan.

Mutta sitten eilen seitsemän tuntia metsässä räntäsateessa ja kylmässä. Kurssilla oli siis kuusi koirakkoa meidän omasta poppoosta. Hannalla on SUURI näkemys hausta ja tämmöisen 'vanhankin' koiran työskentelyyn löytyi uutta tai sellaista, mitä ei ollut ajatellut tai käyttänyt vain vähän. Puhumattakaan sitten rullailmaisun opettamisesta, vahinko vain, että porukassamme oli vain yksi rullakoira. Mutta paljon tietoa saatiin siitä tavasta ilmaista.

Aarne oli eka koira, koska on ajoittain hyvä asia  kilpailevalle koiralle aloittaa 'tyhjältä' pohjajta. Ratamme oli kyllä haastava, vaikea ja korkeuseroja paljon. Eka kulma oli pienen nyppylän takana ja hyvin lähellä autojamme. En tiedä johtuiko mistä, mutta kaksi ekaa koiraa sekä kolmaskin kilpaileva koira, jotka sinne lähetettiin tekivät nopeat käännökset oikealle ja jättivät siis koko etukulman katsomatta. Olipas taas opettava juttu. Sinne mennään minne näytetään. Nämä jutut aiheuttaa Aarnessa (kerran kokeessakin) , että kun jostain syystä ei lähde ensimmäiselle pistolle oikein, niin ajatukset karkaa, niin nytkin. Ei ollut korvia ei mitään. Ja voitte kuvitella, että meinasin hiiltyä. No en sitä sentään tehnyt! Jotain olen oppinut vuosien varrella.

Ihan uutta oli se, että nyt koira viedään siihen kohtaan, mistä lähti kääntymään väärin. Aikaisemmin olemme tehneet niin, että otetaan pari metriä eteenpäin ja lähetys. Tämä oli TOIMIVA juttu kaikkien osalta .Ei siinä Aarnen työskentelyssä kai muuta ongelmaa ollut. Se teki erinomaiset pitkät pistot,hyvät laatikot, toki alkoi väsyä muiden tapaan korkealla, mutta ei se työskentelyä häirinnyt. Hyvät, vahvat ilmaisut.

Aarnelle otetaan myös ajoittain sellaista, että menen itse maalimiehelle, taputukset (tai sitten ei), kehut. Maalimies ei heitä palloa (mukana nyt kaksi) vaan alkaa leikkimään sen kanssa kahden pallon leikkiä. Tai sitten leikkii siinä piilolla saalistamista...Aarnesta se oli kivaa, tietty. Eli se hauska tehdään siellä piilolla enimmäkseen, ja mun arvoni näissä tilanteissa laskee. Eli en osallistu bileisiin. En toki sitä ole aikaisemminkaan tehnyt. Aarnehan yleensä on juossut maalimieheltä pallonsa tms. kanssa keskilinjalle, jossa irroitan pallon. Tai ukot tuoneet sen 'nakeilla'. Ainakin silloin tällöin tuon koiran kytkettynä pois, eli siinä tulovaiheessa keskilinjalle ei ole myöskään mitään omaa kivaa tai multa tullutta kivaa, vain tylsyyttä.  Mutta näin vahvistetaan sitä, että ei se vanha ongelma, että lähtee vastaan toteudu. Edelleen otan erittäin harvoin hallintaan.

Viimeiselle äijälle tuli koko poppoo kehumaan. HYVÄ TREENI!

Hienoa,kun mukana oli monen tasoisia koiria, joten myös 'alkuopetusta' opiskeltiin. Eli koiran mukaan edetään. Mm. suoria pistoja tehtiin erilailla, mitä me ollaan tehty. Mutta Hanna kertoi, että ei tämäkään tapa kaikille sovi, eli silloin sitten haamut(äänet mukaan.

Kaikki sitten harrastamme tulevaisuudessa sitä, että EI tulla SUORAAN takaisin äijältä keskilinjalle  (siis koira, äijä ja ohjaaja) vaan edetään hieman ja tullaan ikäänkuin kolmion kautta linjalle. Eli jätetään 'puhtaaksi' srv koirakolle lähetysalue. Myös jo tuolloin eteneminen koiralle tulee ensimmäisen kerran eteen.

Iltapäivällä aloitetaan ja iltaan asti treenataan tänään. Toivottavasti saan joitakin kuviakin matkaan.Siis jos aurinko paistaisi...On nuo 'koutsit' pitkäpinnaista väkeä.

 

Esineruutu ja vauhdikas lenkki Kyrönlahdessa

Sunnuntai 11.4.2010 klo 20:11

Matkalla Kyrönlahteen päätin tehdä esineruudun. Alue sellainen mäntymetsä, pohja vähän soinen. Kolme esinettä, ruutu n 50x 30. Jätkällä oiva mielentila ja YLLÄTYS YLLÄTYS esineet nousivat noeasti. Mutta taas vaihto. En kauheasti ottanut pulttia, koska nyt on tärkeintä hakea  hyvää fiilistä ja nenänkäyttöä. Siis olin jopa tyytyyväinen....kyllä se ehkä tästä.

Ihana lenkki kevätsäässä pitkin metsäteitä. Koirat nauttivat ja niin mekin. Tiuku etsi lintuja ja Aarne taas pääsi näköetäisyydelle metsäjäniksen(oli vielä valkoinen) perään. Lujaa mentiin, mutta onneksi ei kauan. Ei sillä kovastikaan tuota riistaviettiä ole...mutta ei tarvittaisi tuonkaan vertaa.

Oli muuten luvattoman paljon puolukoita...siis viime syksyisiä. 12 joutsenta oli majoittunut tiukulan pellolle...komea näky.

 

 

Tottista, esineitä ja 'hakua'

Sunnuntai 11.4.2010 klo 12:59

Torstain treenit Tavesin majalla kuivuivat kasaan tai paremmin kastuivat. Kenttä täynnä lunta ja vettä ja hakualueelle ei edes päässyt. No esineruutu tehtiin, Eikä siinäkään ollut kauheasti kehuttavaa. Mutta mielentila kouitenkin koiralla oli hyvä, teki kovasti töitä, muytta olipas vaikeata.

Kentällä sitten eksoottinen eteenmenon palkka epätarkkana:

 

 

 

 

Bertta:

Esineruudun tein myös eilen. Taas sama juttu: kauheasti poika tekee töitä, mutta nenä ei vain auki. Vaikeasti löytyi esineet. Taitaa tuosta hommasta puuttua nyt keskittyminen, liikaa intoa ja vauhtia...Voiko olla liikaa intoa??

Tottista tehty lähes joka päivä, ei kenttäoloissa mutta kuitenkin. Varsinkin eilen oli pojalla hyvä meno. Tehtiin paljon viettijuttuja, mutta myös pitkää seuraamista.  Lisäksi eilen ihan metsänpuolella hain Aarnelle vain hyvää milentilaa. Eli neljä ukkoa, poika teki juuri sen minkä se osaa:hyvät ilmaisut ja vauhti täysillä... Olin tyytyväinen, mutta sitten keskiviikon oikeat treenit näyttää, onko jätkä iskussa vai ei. Ja sitten tosiaan pe-la hakukurssi, vautsi vau.

Ai niin. Eilen päättyi tottiskurssini. Oli itse asiassa vallan mukavaa. Kurssilla oli kuusi erittäin motivoitunutta ohjaajaa, mikäs siinä on olla kouluttajana.

Pari kuvaa kurssilta:

 

Kevään ensimmäinen esineruutu korkattu

Keskiviikko 7.4.2010 klo 19:05

Tänään Nokian majalla tottisteltiin. Tein vähän kaikkea. Seuraamista, pyrki taas estämään eli edistää jolloin hieman aukeaa. Mutta sain kait korjattuakin. Ihan hyvä liikkeestä istuminen, ei niinkään hyvä maahanmeno, oli taas hitaalla. Palauteltiin muistiin viettihyrrien kautta.Noudot oli ihan hyvät, en niitä taida paremmaksi saada, yksi luovutus oli vähän törkimys eli törmäsi.

Kapean kapea esineruutu tallattattiin lumelle, onneksi ei kuitenkaan kauheasti enää. Mutta paikkaa ruudulle oli kyllä hankala löytää.. Ei mitään kehumista kahdessa esineessä. Nimittäin vaihtoi ekan , enkä muutenkaan ollut kovin tyytyväinen. Palkka tuli kuitenkin  viimeisestä...Tarttiskohan saada treeniä alle, kysyy epätietoinen...

Ja huomenna lisää jos tie kestää...

Vähän valoa!

Sunnuntai 4.4.2010 klo 21:44

Mukavat ylläritreenit tänään Nokian majalla. Sain jopa otettua kaikki noudot (ekat tänä vuonna). Ei ihan huonot. Toki pientä kapulan liikkumista. Seuraamisia, istumisia , paikallalo. Mutta kyllä tuo jätkä ehtii nähdä kaiken. Jätin eteenmenotyynyn koiran taakse (piiloon). Meinasi istumisesta  lähteä sinne. Ja parit pälyilyt muutenkin. Taitaa jätkällä olla kaksi piuhaa , jotka hakee toisiaan vaiko vain yksi... Mutta paikallolo oli rauhallinen (toisella kentällä oli melkoinen meininki). Paikallolosta istumaan siirtyminen oli taas vanhaa Aarnea, eli jäkitti! Tämä srvn kerran treeniä.

Ilmaisut otettiin suojelupiiloilla. Menin Aarnen kanssa yhtäaikaa paikalle, mutta tästä nyt ei ollut hyötyä jos ei haittaakaan. Eihän tuo jätkä mun olemisestani tai lähtemisestäni välitä. Sitten kolme perättäistä äijää normaalisti. Eka tämmöinen ensin hyvä, ja yhtäkkiä taas katkee ilmaisu ja alkaa haistelu. No sanallinen kielto ja aloittaa uudelleen. Muut kaksi menivät sitten hyvin. Oli mukava nähdä taas vähän uudelta kantilta opettelua nimenomaan rullailmaisussa. Mutta lisää treeniä vaan! Eiköhän se siitä. Kiitos mukanaolleille!

Tottia , ilmaisuja ja kuutamollaoloa

Lauantai 3.4.2010 klo 16:40

Voihan nenä, että jätkä oli tänään ilmaisuissa kuutamolla. Syynkin tiedän, mutta näin EI saisi olla!! Eli juoksunarttujen haju oli lähes liikaa jätkälle.

Mutta tottis ensi. Oli hyvä ja vietti kohdallaan. Teki nyt vallan upeat liikkeestä maahanmenot.Luoksetulokin oli oikein hyvä, ei törmäystä. Seuraamisissa ei minusta mitään ihmeellistä.

Mutta sitten alkoi tapahtua tai siis ei tapahtunut ainakaan toivottavaa. Eli viiden ukon ilmaisutreenit. Koira vaikutti vallan hyvältä, motivaatio oli  juuri sitä mitä hainkin. Kaksi äijää lähti yhdessä ja vahingossa toinen pudotti pallon (jota emme siis huomanneet, mutta Aarne huomasi). Sinne siis ekana ja jätkä otti pallon ja oli onnellinen. No ei tässä mitään, uusiksi ja oli ihan kohtuullinen. Mutta seuraava saikin sitten Aarnen ihan kuutamolle. Juoksunarttu, joka oli matkassa, oli tehnyt siinä hieman tottista ja jättänyt hyvät hajuvanat. (tätä siis oikein toivoin ja hain). Nyt sain korjata pojan toimintaa ihan vimpan päälle. Eli Aarne lähtee äijälle ja pysähtyy kuin seinään, rupeaa haistelemaan, nostaa jalkaa. Kaikki meni siinä niin pieleen kuin vain mennä voi. Arvatkaas meinasiko mennä hermo? Nyt tuli kunnon pyöritykset, toki hieman tottistakin.

Mutta lähes kaikilla lopuillakin oli vähän hankalaa. Hieman pudotti vauhtia, haisteli. Joo meni äijille ja ilmaisi. Tuli pallon kanssa, nosti jalkaa matkalla ja tätä rataa. EN olisi ikinä uskonut, että näin voimallisesti menee pasmat sekaisin. Nyt sekin sitten tiedetään.

Onneksi nyt pystytään sentään treenamaan jonkunlaisissa oloissa .Ja sitten kurssitusta kaden viikon päässä. Voi Hanna rukka.

Mutta nyt myös kura lentää ja ei käsitystä, missä metsässä sitä kurssin aikana ollaan. Kait ne lumet sulaa, mutta kestääkö tiet...

Huomenna ja ylihuomenna otan kunnon tottisulkeiset...